24.6.2013

We need less fear and doubt

A few days ago, there was a small incident near where I live. An 8-year-old boy got lost and wandered around the area, went missing for the night - 12 hours - but was eventually found by searchers the next morning, unharmed but cold. He had just left his home in Helsinki riding a kickbike, didn't know where he ended up, and kept going through the night until he was found at 5 AM near where I live.

This was remarkable because it was not in the woods somewhere out in the forests - of which there are plenty in Finland - but the boy left off from Pitäjänmäki, a relatively dense urban/suburban area in western Helsinki; he wandered right through Leppävaara, an area with about 60 000 people living in the proximity, and ended up next to a major hospital.

How is this possible? It is a sad thought: a boy is lost in town. He walks past well-to-do suburbs, he passes a thousand front doors of homes. The night gets colder. He doesn't stop to knock or ring the doorbell at any one of them. Every single one of them would have, once opened, had people who would have realized that here is a child in distress, and people would have called immediately the boy's parents, offered him a mug of hot chocolate or whatever he needs, and if necessary, given him a ride home.

But the boy did not ring a doorbell. He just kept wandering in the wrong direction, for twelve hours, and his parents and relatives panicked. They called the police, search parties were arranged, the family patrolled the area, a helicopter was called to search. Why did the boy go on alone?

Perhaps he was a bit autistic or something similar, or just shy - not an unusual condition. That could explain this partially. But I think he was afraid. He has probably been told that he must not talk to strangers. Strangers could kidnap him. Strangers could molest or abuse him. Children are taught to avoid strangers.

But that is quite wrong. Almost all people, when they meet a child in distress, try to help. The kidnappers and other wrong-doers are really, really rare. But still children are taught to assume the worst of strangers. Even in extremely safe societies with strong social cohesion such as Finland.

That is so wrong. But unfortunately, we'll get more of the same. MLL (Mannerheim's Child Protection Association, a quango) wants every volunteer who deals with children to be vetted and background-checked and the Ministry of Justice agrees.

This is a bad, bad idea. It is already hard enough to get people to work for free for common good with things like sports clubs etc. If I have to pay and get a vetting license to prove that I am not a child molester in order to take my child's friends in my car to a football game, it's both an inconvenience and an insult.  I don't have to take it. It means I don't do this for the sports club. So we need more tax-funded workers to arrange things for the kids - when in reality, the biggest risk and problem is that there are not enough adults who do things with children, their own children and those of others.

There are occasionally cases where children are really abused. But vetting doesn't necessarily help. The most notorious of cases of violence against children was that of 8-year-old Eerika, who was tortured and eventually suffocated by her father and stepmother. How was it possible? It happened because the step-mother worked at the child protection services herself. The profession couldn't help because it  couldn't see wrong in one of its own. Wrapping up a child in a carpet was an approved method of therapy. Therapy which happened to kill the girl.

What we should do is not to have more vetting and bureaucracy and licenses. What we need is that people care, and speak out when they see trouble. We also need that people don't hesitate to care because they're afraid of misunderstandings. That they help a child who is lost, instead of thinking "this belongs to the authorities, and I could be perceived a potential child molester if I ask a kid whether he or she is all right".

So, we don't need more vetting. We need less fear and doubt.

Ministerial blundering with taxes

(Written in April 2013, forgot to publish then)

Recent headlines in Finnish news have been a bit like from a Mel Brooks movie. Heidi Hautala, a former MEP and a righteous, indignant Minister for International Development and State Ownership Steering Issues, who preaches to others against grey economy, is found out to have paid cash in hand, avoiding taxes when employing a craftsman and a cleaner. She had to leave a position in a cabinet working group against grey economy. It's a farce.

He was replaced by Ville Niinistö. Who then promptly is revealed to have been driving his ex-wive's car, registered in Sweden, without paying the car tax - avoiding the payment of a substantial sum. The car was stored in the Parliaments parking garage, against the practise which is that the lot is not for long-term storage. On top of that he decided to bury all the bad news in one go on the day of Boston Marathon bombing, and threw in a speeding ticket as well.

Hautala's case is a typical story where a very small misconduct is covered by little white lies that grow and eventually take over completely, bringing down the politician. Another similar case was the recent Huhne/Pryce case in U.K where a government minister resigned and went to jail (and got to the was bottom of the pile there) because of a little deception that started with a speeding ticket. and grew into perjury. The initial, almost negligible offence, and the consequences and amount of publicity, are quite out of scale.

In our modest Finnish case, Hautala was  exposed by an antagonised ex-employee. She first denied any real wrongdoing, then explained it is a misunderstanding, then blamed a conspiracy by Mr. Batman and his allies of the mysterious SAFKA, a tin-foil-hat "anti-fascist" organisation which mainly concentrates on finding absolutely nothing wrong with Putin's Russia (while Hautala quite justifiably finds a lot of wrong with Putin's Russia). We're waiting for the next phase with a large bucket of popcorn.

Hautala declares that "no one can afford to moralise". This is hardly convincing, because right until this point, she was moralising to everyone else as much as anyone was willing to listen.

So the situation definitely calls for a Hitler rant (click the little envelope icon for English subtitles; if you prefer Finnish burned-in texts, see this.)

Niinistö's behaviour is similar, likewise comical. His party is known to be hostile towards cars, and all for public transport. I know several supporters of the party who want very harsh punishment for those who are caught speeding. They are also intent on reducing parking spaces in Helsinki (and anywhere). But suddenly their chairman is found to be parking his car, which conveniently avoids annual car tax by being registered to Sweden, at the Parliament's garage, long-term, and speeding (in a rented Lexus) so much that a normal citizen would lose driving license instantly...

So we absolutely need another Hitler rant.


6.6.2013

Pyöräilysäännöistä

Monet tuttavani ovat taivastelleet pyöräilysääntöjen monimutkaisuutta luettuaan Otso Kivekkään blogikirjoituksen Kuvitettu pikaopas risteyspyöräilyyn. Melko aktiivisena pyöräilijänä keskustelu hieman huvittaa minua. Vähänpä ovat ihmiset tiellä liikkuneet eri liikennevälineiden puikoissa! Tämä on nimittäin vasta alkua.

Erilaisia kombinaatioita saa toki tehtyä huomattavan paljon, kun luettelee tapaukset, joissa erityyppiset tiet kohtaavat, ja listaa kaikki mahdolliset parin ajoneuvon kulkusuunnat. Itse säännöt eivät kuitenkaan ole aivan näin monimutkaiset, niitä vain joutuu soveltamaan kaikissa mahdollisissa yhdistelmätilanteissa. Kivekkään esittämissä tapauksissa säännöt ovat kutakuinkin selviä.

Itseäni harmittaa em. risteystyyppejä enemmän se, että monista pyöräilyyn liittyvistä asioista ei säädetä kunnolla tieliikennelaissa eikä -asetuksessa. Lisäksi merkinnät ovat usein virheellisiä. Eikä ongelma rajoitu vain pyöräilyyn. Itse asiassa liikenteen lainsäädäntö on monin paikoin epälooginen ja puutteellinen. Lainsäätäjä ei ole saanut aikaiseksi määritelmiä edes yleisille tiejärjestelyille, kuten pyörätien jatkeelle tai liikenneympyrälle. Alla käsittelen muutamia joka päivä näkemiäni liikenneympäristön vikoja.


1. Ristiriitaiset tiemerkinnät

Pyörätie vai jalkakäytävä? Se riippuu!


Eräs tyypillinen polkupyöräväylien ristiriita aiheutuu siitä, että väylä on toiseen suuntaan merkitty pyörätieksi, toiseen suuntaan ei. Oheisessa kuvassa kotini läheltä on malliesimerkki. Tästä lähtee  etelästä pohjoiseen selvästi  kevyen liikenteen väylä eli yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä (merkki 423), joka vähän ajan kuluttua jatkuu asuntokadun vierellä ilman uusia merkintöjä.

Toiseen suuntaan pohjoisesta etelään tultaessa, lähimmässä risteyksessä liki puolen kilometrin päässä kuvaajan suuntaan, tiellä ei ole mitään kevyen liikenteen väylän merkkejä, vaan kyseessä onkin jalkakäytävä. Kiveykset ohjaavat kuitenkin selvästi pyöräilijää ajamaan tätä väylää, eikä siirtymään ajoradalle. Saako siinä ajaa pyörällä TLL 40 § mukaisesti ja pitääkö jalankulkijan kävellä väylän reunaa? Molempiin suuntiin vaiko ainoastaan siihen suuntaan joka on merkitty merkillä 423? Ja onko toiseen suuntaan kulkeva jalankulkija oikeutettu närkästykseen, kun hän mielestään kävelee jalkakäytävää, ja vastaan tulee pyöräilijä, jonka mielestä taas jalankulkijan tulisi kulkea väylän reunassa jotta siinä mahtuu pyöräilemään?

Sopu sijaa antaa, kun taas periaatteessa oikeassa olevat ihmiset saavat tästä aikaan riidan.


2. Ristiriitaiset tiemerkinnät

Kumpi merkintä pätee?


Kun liikennemerkki näyttää, että pyörien pitää ajaa vasemmalla, ja tiemerkintä näyttää että pitää ajaa oikealla, niin kumpi pätee, merkki vai tiemaalaus?

Virallisesti liikennemerkki. Ihmisten mielissä tiemerkintä.

(Kuva Google Mapsista)


3. Olematon lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö

Pyörätien jatke


Seuraava epäselvä asia on pyörätien jatke. Kuten sanottu, sitä ei ole määritelty tieliikennelaissa eikä -asetuksessa. Asetuksessa kerrotaan, kuinka jatke merkitään, mutta ei sitä, mitä se tarkoittaa, eikä sitä, missä tapauksissa jatke olemassa kun sitä ei ole merkitty.

Jatkeella voimassaolevia väistämissääntöjä käsittelee KKO:n ennakkopäätös KKO:1996:125, joka - hieman huvittavasti - huolellisesti välttää ottamasta kantaa siihen, oliko kyseinen paikka pyörätien jatke vai ei. Lainsäätäjä ei osaa säätää, eikä KKO halua päättää. Käräjä- ja hovioikeudessa oli vielä  rohkeasti otettu kantaa ja päädytty siihen, että kun toisella puolen katua on jalkakäytävä, niin pyörätie ei jatku suojatielläkään.

KKO siis vain toteaa, että toisen osapuolen - autoilija - näkemien liikennemerkkien mukaan suojatiellä se ei selvästikään ollut pyörätien jatketta. Pyöräilijältä ei kuitenkaan voi vaatia sitä, että hän näkisi tien toisella puolella olevan jalkakäytävän.merkin 421 vaan "B:n tulosuunnasta tarkasteltuna suojatien luonne on ollut epäselvä.". Siis nahkapäätös, ja kenellekään ei ole edes tullut mieleen korjata epäselvää lakia kuluneen 17 vuoden aikana.

(Epäselvää on KKO:lle ollut myöskin tapahtumapaikka, koska kadun nimi on päätöksessä väärin. Kuva Google Mapsista.)


4. Eri säännöt ristiriitaisten tiemerkintöjen mukaan

Pyörätie, vai tie jolla saa ajaa pyörällä?


Eräs mielenkiintoinen pyörätiekysymys on tien laatu silloin, kun se on joistain kohdin tielle tultaessa merkitty pyörätieksi (merkki 423, joskus harvoin 422) ja toista reittiä samalle tielle tultaessa se onkin tie, jolla on kielletty ajo moottorikäyttöisellä ajoneuvolla, mahdollisesti joillain poikkeuksilla (merkki 312, ehkä lisäkilpien kera). Tämä vaikuttaa pyörätien jatkeen sääntöihin sekä väistämissääntöihin: pyörätieltä suojatielle tultaessa kyseessä voi olla pyörätien jatke, mutta muulta tieltä tultaessa ei. Toisaalta taas pyörätietä muulle tielle tultaessa pyöräilijä on väistämisvelvollinen, mutta muuta ajorataa oikealta tuleva pyöräilijä ei ole - vaikka kyseessä olisikin tosiasiallisesti vain pyöräilijöille ja jalankulkijoille tarkoitettu tie.

Risteyksessä ajorataa kulkevan ajoneuvon kuljettaja ei tietenkään mitenkään voi tietää, mitä reittiä oikealta tuleva pyöräilijä on paikalle tullut: onko hän tullut pyörätietä, jolloin pyöräilijä on väistämisvelvollinen TLL 14 § 3 mom mukaan, vai muuta tietä, jolloin ajorataa kulkeva on väistämisvelvollinen TLL 14 § 1 mom mukaan.

Onko oikeanpuolisessa kuvassa oleva suojatie pyörätien jatke? Sitä ei ole sellaiseksi merkitty, mutta tästä ei asiaa voi päätellä.

Tällä puolen katua kulkee vasemmalta oikealle pyörätie. Toisella puolen tiellä ei ole mitään merkintää. Onko talon taakse lähtevä väylä pyörätie? Tällä tiedolla ei. Mutta.

Tie näyttää tästä katsoen pihatieltä, jollaista tarkoitetaan väistämisvelvollisuutta käsittelevässä TLL 14 § 3 mom:ssa. Toisesta suunnasta tielle pääsee kuitenkin paria eri haaraa. Yksi niistä on merkitty kevyen liikenteen väyläksi (merkki 423) ja toinen on tie, jolla moottoriajoneuvolla ajo on kielletty (merkki 312). Niinpä jotain reittiä talon takaa tuleva saa ajaa tästä suojatien yli (mutta on väistämisvelvollinen TLL 34 § 4 mom mukaan), toista reittiä paikalle tullut taas ei. Tältä puolelta vastarannalle pitää aina taluttaa. Käytännössä kukaan ei tietenkään taluta vaan kaikki ajavat pyöränsä yli.


5. Epäselvä lainsäädäntö ja merkinnät

Koskeeko liikennevalo pyöräilijää?


Normaalisti risteyksessä ajoradan liikennevalo koskee pyöräilijöitä, mikäli kevyelle liikenteelle ei ole omia valoja. Tämä on liikennesääntöjen perusteella selvää (TLA 22 §)

Ylemmässä kuvassa on ihan normaali tien ylittävä suojatie - siis pelkkä ajoradan ylittävä suojatie ilman risteävää ajorataa, onko se samalla suojatien jatke selviää käymällä kiertelemässä puolen kilometrin päässä - ja tien vieressä korokkeella erotetty kevyen liikenteen väylä. Jos valo vaihtuu punaiseksi, autot pysähtyvät. Pysähtyvätkö pyöräilijät? Eivät tietenkään.  Mutta TLA 22 § ja 25 § perusteella  pyöräilijöiden pitäisi pysähtyä, paitsi jos valo ei koske pyöräilijää siksi, että pyörätie on merkitty erikseen ja valo on pyörätien vasemmalla puolella, ainakin melkein.

Jolloin se on pyörätien oikealla puolella toiseen suuntaan ajettaessa. Tienpitäjän tarkoitus ei ole ollut, että tässä pysähdytään odottamaan valoja, tai taluttamaan.

Liikennevalo on suunnattu ajorataa kohti noin 15 asteen kulmassa. Tästä pyöräilijä päättelee, että valo ei koske häntä. Miten silloin menee väistämisvelvollisuus tietä ylittävien pyöräilijöiden ja tätä pyörätietä ajavien kesken? Alemmassa kuvassa tietä ylittävä tulee oikealta, joten pyörätietä ajava on väistämisvelvollinen. Ylemmän kuvan suuntaan ajettaessa taas vihreällä valolla suojatien jatketta ylittävä pyöräilijä on väistämistelvollinen.


6. Epäselvä lainsäädäntö ja puutteelliset tiemerkinnät

Pyörätien jatke, osa 3


Onko tämä Mäkkylässä Turuntien ylittävä suojatie myös pyörätien jatke? Molemmilla puolin tietä kulkee yhdistetty kevyen liikenteen väylä, ja suojatie yhdistää ne. Minä en tiedä onko tämä pyörätien jatke, mutta pitäisin luonnollisempana, että kyseessä on pelkkä suojatie, koska suojatien suuntaisesti ei jatku pyörätietä kumpaankaan suuntaan eli se ei ole luontevasti "jatke" eikä sitä ole myöskään jatkeeksi merkitty.

Käytännössä kaikki pyörällä tietä ylittävät menevät tässä suojatien yli ajamalla, eivät taluttamalla.


7. Ristiriitaiset merkinnät

Pyörätien jatke: lähteekö tästä pyörätie?


Tässä suojatielle on selvästi merkitty pyörätien jatke, mutta sen jälkeen ole mitään liikennemerkkiä. Suojatien takaa siis alkaa jälkakäytävä, ja pyöräilijän pitäisi siirtyä pyörätien jatkeelta ajoradalle.... paitsi että ei sittenkään. Toisesta suunnasta samalla osuudella on kyllä merkki 423.



Toisin sanoen kyseessä on merkintävirhe, ja tästä saa jatkaa pyörällä. Se vain pitää tietää, ylemmässä kuvassa olevan ajosuunnan merkeistä sitä ei näe.


8. Epäselvä lainsäädäntö ja merkinnät

Väistämisvelvollisuus: ketä väistät?



Tämä oli kompakysymys. Vastaan tulee pyörällä nainen ja lapsi, ja heihin ei saa törmätä, mutta siinä ei ole kyse varsinaisesti väistämisvelvollisuudesta. Kuvassa näkyvä kolmio ei myöskään aiheuta pyöräilijälle väistämisvelvollisuutta, vaan se on osoitettu ajoradalla liikenneympyrästä poistuville. Mutta oikealla on pyörätie, josta tulevaa toista pyöräilijää pitää väistää. Häntä vain ei näe tästä, hän on näköesteen takana piilossa.

Tällä esimerkillä tuon esille hyvin tavallisen ongelman kevyen liikenteen väylillä: väistämisvelvollisuudet risteyksissä autoteiden kanssa on kyllä merkitty suhteellisen hyvin, mutta pyöräteiden risteyksissä väistämisvelvollisuuksia merkitään aniharvoin. Ne ovat tasa-arvoisia risteyksiä. Seurauksena on se, että isoa tietä oikealta tulevilla  pyöräilijöillä on kolmiot, mutta pieniä polkuja tulevilla ei, ja siksi heitä pitää väistää. Kun polkuja ei ole edes mitenkään merkitty, tämä rajoittaa toisinaan pyöräilijän etenemistä, koska pitää varoa pikkupolkuja, joista ei juuri koskaan tule ketään.

Polkupyöräsäännöstö kevyen liikenteen väylillä on kaiken kaikkiaan selvästikin suunniteltu sillä ajatuksella, että kyseessä on lasten, vanhusten ja muuten vain vajaakuntoisten hidasta ja leppoisaa kulkemista, eikä polkupyörä ole ns. aktiiviväestön liikkumisväline paikasta A paikkaan B.


9. Puuttuva lainsäädäntö

Liikenneympyrä


Liikenneympyröitä on rakennettu noin viidentoista viime vuoden aikana paljon. Ne tuntuvat myös toimivan suhteellisen hyvin, koska vakavia onnettomuuksia sattuu niissä melko vähän. Ympyräbuumi on kuitenkin sikäli omituinen, että niitä vain ryhdyttiin tekemään, vaikka lainsäädäntö ei sano ympyröistä oikeastaan mitään. Tieliikennelaki ei tunne liikenneympyrää lainkaan. Tieliikenneasetus mainitsee ympyrät vain liikennemerkkien 166, 231, 232, ja 416 kohdalla eli kertoo että liikenneympyrän varoitusmerkki varoittaa liikenneympyrästä ja kiertosuunnan merkki kertoo kiertosuunnasta. Kiertosuunta on Suomessa aina vastapäivään, Swindonin taikaympyrän kaltaisia ei täällä ole, joten ko. merkin lisäarvo on kyseenalainen. Ja kärkikolmio on kärkikolmio ja STOP-merkki velvoittaa pysähtymään. No entä sitten?

Esimerkiksi Liikenneturvan oppaat ja Polkypyöräwikin liikennesääntösivu samoin kuin muutamat muutkin lähteet kirjoittavat, että liikenneympyrästä poistuva on risteyksessä oikealle kääntyvä ja siksi väistää ympyrän vieressä olevalla pyörätiellä ajavia pyöräilijöitä.. Tämä "sääntö" ei kuitenkaan perustu lakiin. Missään laissa, asetuksessa tai määräyksessä ei sanota, että liikenneympyrästä poistuva on määritelmän mukaan kääntyjä, etenkään silloin kun ajoneuvo ei tosiasiallisesti käänny - ja ympäristössä on tosiaankin runsaasti liikenneympyröitä, joissa suora ajolinja poistuu ympyrästä ja ympyrässä pysyäkseen on käännyttävä, joskus jyrkästikin. Jos ajat oikealla olevasta risteyksestä suoraan, niin käännytkö? Tuskinpa.


Entä käännytkö tässä liikenneympyrässä? No et tosiaan. Kuvassa näkyvä bussikin ajaa taatusti kaikkien mielestä suoraan, ei käänny eikä vilkuttele ympyrästä poistuakseen.

Ympyrästä poistuvan  väistämisvelvollisuus pyöräilijöitä kohtaan ei selvästi myöskään tienpitäjän mielestä perustu kääntyjäsääntöön, koska ne pyritään säännönmukaisesti merkitsemään kärkikolmioilla (merkki 231).


Aiheesta ei löydy ylempien oikeusasteiden  ennakkopäätöksiä. Eräs käräjäoikeuden päätös ilmeisesti jäi lainvoimaiseksi. Siinä iäkäs polkupyöräilijä törmäsi ympyrästä poistuvaan autoon ja kuoli. Käräjäoikeus totesi säännöt epäselviksi ja jätti autoilijan tuomitsematta liikenteen vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta, perustellen päätöstä seuraavasti: Suomen perustuslain 8 §, Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 7 artiklan 1. kappale ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 15 artiklan 1 kappale edellyttävät rangaistavaksi säädetyltä teolta sitä, että se on tekohetkellä rangaistava ja että rangaistavuus on määrätyllä tavalla selkeä. Sanotuista säädöksistä ilmenee, ettei tuomioistuin saa mennä tunnusmerkistön ulkopuolelle. Säädöksistä ilmenee myös se periaate, että mikäli rikoslainsäädännön alalla on aukkoja, niitä ei voida paikata hallintoviranomaisten toimenpiteillä.

"Kääntymissääntöä" perustellaan usein sillä, että liikenneympyrä on erillinen tie, joten totta kai siltä poistuva kääntyy, ja pitää näyttää vilkkua ja väistää pyöräilijöitä. Mutta jos näin on, niin myös ympyrään tultaessa pitäisi TLL 35 § mukaan näyttää vilkkua, sillä yksisuuntaiselle tiellekin pakolliseen kääntymissuuntaan käännyttäessä suuntamerkki on pakko näyttää. Näin ollen Liikenneturvan liikenneympyräohjeet ovat ristiriidassa TLL:n kanssa. Ne voivat olla ihan hyvät ohjeet ja voisivat olla hyvä sisältö laille, mutta nyt ne eivät perustu lakiin. "Väärästä" vilkuttamisesta sakot saavan kannattaa riitauttaa rangaistus lakiin perustumattomana.

Silloin, kun ympyrästä poistuvalle on kolmio, väistämissäännöt ovat tietysti aivan selvät vaikka suuntamerkkisäännöt eivät olekaan. Tienpitäjälle on vain haasteellista merkitä väistämisvelvollisuudet riittävän selvästi, ja korjata auraajien, ilkivallan jne. tuhoamat merkit.

Liikenneministeriön kannattaisi herätä ja korjata tieliikennelaki. Nyt siellä on kyllä hyvinkin paljon detaljeja  ajopiirturikorttien myöntämisprosessista ja muusta vastaavasta ammattiliikenteen sosiaalilainsäädännöstä, mutta tavallisia ja yleistyviä liikennejärjestelyjä ei käsitellä lainkaan.


10. Puutteellinen lainsäädäntö


Kun seuraa päätietä, onko kääntyminen kääntymistä?

Oheisessa kuvassa näkyy melko tavallinen tilanne, jossa päätie kääntyy oikealle ja suoraan jatkuu pienempi sivutie. Kuva on otettu Vanhaa Turuntietä pitkin idästä päin Vanhan Tienhaaran risteykseen. Sivutieltä eli kuvassa edestäpäin Vanhaa Turuntietä lännestä tuleville ajoneuvoille on kärkikolmio 231 ja siinä lisäkilpi 863. Paikkaa voi tarkastella Google Streetviewssä.

Idästä tuleva polkupyöräilijä seuraa tätä pääreittiä kuvassa näkyvää tien vasemmalla puolella olevaa kevyen liikenteen väylää (Vanha Turuntie), joka siis kääntyy tässä oikealle (Vanha Tienhaara). Pyöräilijä saa ajaa pääväylän suuntaan suojatietä, koska se on suojatien jatke. Jatketta ei ole  merkitty tiemerkinnällä, mutta vastakkaisen suunnan lisäkilvestä 863  voi päätellä että jatke se on.

Mutta mistä voi tämän tietää autoilija, joka ajaa pyöräilijän kanssa samansuuntaisesti länteen, ja haluaa tässä ajaa suoraan eli poistua pääreitiltä, pysyen Vanhalla Turuntiellä? Kärkikolmiotakaan ei ole kovin helppo havaita (näetkö sen itse kuvassa?) ja lisäkilpeä ei ole tietenkään mitään mahdollisuutta nähdä. Polkupyöräilijät näyttävät suuntamerkkejä hyvin satunnaisesti, niin satunnaisesti että autoilijat eivät näytä uskovan silmiään kun sellaisen näkevät.

Kun pyöräilijä seuraa päätietä (tosiasiassa kääntyy oikealle) mutta autoilija poistuu siltä (tosiasiassa ajaa suoraan), niin kumpi on väistämisvelvollinen? Koska auto ei käänny ja pyöräilijä kääntyy, TLL 14 § ei oikein ole voimassa. Paitsi jos merkityn etuajo-oikeuden mukaisesti tulkitaan, että pääreitiltä poistuva kääntyy, vaikka ajaakin suoraan, ja pääreittiä ajava ajaa suoraan, vaikka kääntyykin. Entä sitten, kun pääajolinjan merkintä tiehen on lumen peitossa?

En tiedä, kuka on tässä väistämisvelvollinen. Tietääkö joku? Lainsäätäjä? Liikenneministeriö? Liikenneturva? Poliisi? Esko Riihelä? Jurvan ent. kunta?



Lopuksi


Kaikissa ylläolevissa paikoissa on mahdollisuus liikenteen konfliktitilanteeseen. Mutta kuitenkin: jos en laske punaisia päin käveleviä jalankulkijoita, kaikkein tavallisin näkemäni liikennesääntöjen väistämisvelvollisuudesta poikkeaminen on  se, että autoilija pysähtyy kohteliaasti antamaan pyöräilijälle tietä, vaikka olisi väistämisvelvollinen. Niin käy minulle lähes joka päivä. Edes tavallisin vaaratilanne, oikealle kääntyvä auto joka ei huomaa risteyksessä pyörätietä suoraan ajavaa pyörää, ei ole läheskään niin tavallinen - siihen joutuu vain ehkä viikoittain. Liikenne siis sujuu kuitenkin varsin mukavasti. Olisi kuitenkin hyvä, että edellämainitut puutteet korjattaisiin lainsäädännössä ja tiemerkinnöissä.